Leivoin pizzan eilen, ja otin Saksaan mukaan sen, mitä lounaalta jäi jäljelle. Tosiasiassa perille ei kyllä päässyt kovinkaan paljoa kyseistä herkkua, sillä eilisiltainen lentoni oli tunnin myöhässä ja käytin odotteluajan melko pitkälti eväideni syömiseen.
Jaan nyt kanssanne tämän maukkaan ja terveellisen pizzapohjareseptin, joka on muuten luontaisesti gluteeniton ja niin edelleen.
Ainekset:
2 dl vettä
ripaus suolaa
5 dl amaranttijauhoa
2 tl psylliumia
1 tl leivinjauhetta
0,25 dl öljyä
Näistä sitten jauhot, psyllium ja leivinjauhe sekoitetaan keskenään ja lisätään suolaveteen. Lopuksi joukkoon lisätään rasva. Taikina taputellaan käsin ohueksi uunipellille ja täytetään halutuilla täytteillä, minkä jälkeen paistetaan 225 asteessa n. 12 minuuttia.
Voisiko helpompaa olla?
Amaranttijauhon sijasta voi käyttää myös quinoajauhoa tai jonkinlaista sekoitusta - näitä minä siis olen kokeillut, epäilemättä onnistuu muunkinlaisilla jauhoilla.
Yleensähän pizzapohjaan laitetaan hiivaa, mutta on tullut todettua, että revonhäntäkasveilla leipoessa se on yhtä tyhjän kanssa. Ne eivät nimittäin sitkoonnu, ja taikinaan saattaa jäädäkin hiivan makua. Koska sitkoa ei muodostu, ei kannata turhaan vaivautua kaivamaan kaulintakaan esille tätä varten, sillä se vain sotkee. Taikina on aika murenevaa, mutta pysyy psylliumin ansiosta kasassa paistamisen jälkeen.
Itse laitan pizzaan melkein aina samat täytteet. Tälläkin kertaa tiensä sen päälle löysivät tyyppillisten tomaattimurskan ja mozzarellaraasteen lisäksi vihreä paprika, punasipuli, aurinkokuivattu tomaatti ja vihreät oliivit. Quinoapohjan kanssa tykkään käyttää ananasta, sillä se raikastaa quinoan muuten hieman tunkkaisen mausteista makua. Amaranttia ei taas tässä kyllä hirveästi erota vehnästä.
 |
| Käsilaukussani litistyneet pizzapalat, jotka urheina selvisivät Berliiniin asti |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti