Länttä ja kiertoajeluita

Työt jatkuvat entiseen tapaan, ja olen jälleen yksin Berliinissä, kun kultani palasi eilen Suomeen. Suomen helteiden tasolle täällä ei nyt ihan ylletä, mutta lämmintä on, joskin satunnaiset sadekuurot hieman lievittävät tilannetta.

Viikonloppuna tuli (vihdoin!) tutustuttua Kurfürstendammin ympäristöön. Vaikka sinne onkin suora ja kätevä kulkuyhteys asunnoltani, en jostain syystä ollut vain saanut aikaiseksi lähteä sinne - en  minä kuitenkaan shoppailua ole sillä lailla kaivannut. Nyt tuli kuitenkin mentyä, ja Berliini parani silmissäni heti. Ei sillä, että Kreuzbergin ränsistyneisyydessä tai Mitten asiallisuudessa mitään vikaa suoranaisesti olisi, mutta puhdas ja kaunis länsikeskusta piristi kummasti. Berliinin eri kaupunginosat eroavat muutenkin huomattavasti toisistaan, eikä monista paikoista uskoisi, että ne ovat samaa kaupunkia. Niin kävi minulle nyt.

 

Yllä keisari Wilhelmin muistokirkko ja alla KaDeWen yläkerran ikkuna.

Kauppojen kiertelyn lisäksi toteutimme pari hauskaa kiertoajelua: Menimme Berliinin A-liikennealuetta kiertävällä Ring-junalla melkein koko kierroksen ympäri ihan vain maisemien katselutarkoituksessa, ja ajelimme kaksikerroksisten bussien yläkerroissa sinne tänne. Erityisesti voin suositella bussia numero 100, joka ajaa Alexanderplatzilta Zoologischer Gartenille ja ohittaa reitillään käytännössä kaikki oleelliset nähtävyydet. Busseista on kaksikerroksisia versioita, joiden yläkerran eturivistä on todella hienot näkymät. Tämä paikka on kuitenkin kilpailtu, ja me jouduimme nopeudestamme huolimatta tyytymään toiseen riviin tuolla nähtävyysreitillä.

Turistiviikonloppu

Viikonloppuna vaihdoin kehittymässä olevan berliiniläisyyteni turismiin, ja kiersin vierailevan rakkaani kanssa Berliinin nähtävyyksiä. Reitille osui Berliinin muuri, tuomiokirkko, Brandenburgin portti, holokaustin muistomerkki, Neues Museum, Altes Museum ja Alte Nationalgalerie, sekä läpikulkupaikkana myös Alexanderplatz. Menoa haittasi vain järjetön kuumuus.

 

 

Berliner Dom, jonka huipulla tuli myös käytyä (paljon portaita!) - kaksi seuraavaa kuvaa on otettu tuon vihertävän kupolin alareunaa kiertäessä.

 

Palanen muuria näköalatornista katsottuna.

 

 

 

Sunnuntai meni lähes kokonaan museosaarella, jonne olimme hankkineet päiväliput. Yllä olevassa kuvassa näkyy Alte Nationalgalerie, jossa pääsin pitkästä aikaa huokailemaan saksalaisille romantikoille.



Zimmer 16

Eilen päädyin taas vaihteeksi esiintymään. Olen ollut hieman yskäinen, joten en ole vähään aikaan yrittänytkään löytää mitään paikkoja. Eilen päätin kuitenkin hieman riskillä kokeilla, josko selviäisin 15 minuutin esityksestä ilman yskänpuuskaa.

Tällä kertaa open stage löytyi Zimmer 16:sta Pankowista. Kokemus oli erittäin positiivinen ja tapahtuma parhaiten järjestetty näistä tähän asti kokemistani. Esiintyjiä oli aika paljon, ja heistä suurin osa oli käsittääkseni vakiokävijöitä, sillä he ilmeisesti tunsivat kaikki sekä toisensa että illan isännän.

Minua ilahdutti kovasti se, miten erilasia esityksiä oli tarjolla. Mikään niistä ei edes ollut mitään ihan tavallista, vaan lähes kaikki tekivät jotain outoa ja omaperäistä. Erityisesti mieleen jäi yksi erään nuoren naisen laulu, jota hän säesti jollain kitarannäköisellä soittimella. Se on soinut päässä eilisillasta asti - harmittaa hirveästi, etten tiedä esittäjän enkä kappaleen nimeä. Kertosäkeen lyriikoilla haettuna sitä ei ainakaan löytynyt netistä. Haluaisin niin kuulla sen uudelleen - siinä oli nerokkaat sanat ja kiehtova tarina.

Piano oli ihana. Se oli aito ja täydellisessä kunnossa. Lisäksi paikassa oli oikeasti hyvä akustiikka, ja esiintyminen oli siinä mielessä helppoa. Tosin valot osoittivat esiintyjää kohti niin kirkkaasti, ettei nähnyt lainkaan, onko yleisössä edes enää ketään. Ainakin taputuksia kuului.

Milly Therin @ Zimmer 16 21.7.2014

For You

Morning Light

Sea You

 

 

Heterophobia-muotinäytös

Viime viikolla oli Berliinin muotiviikko. Työkiireistä johtuen en ehtinyt käydä kuin yhdessä muotiviikon tapahtumista, mutta olen hyvin onnellinen, että näin juuri sen yhden. Se yksi oli nimittäin Antti Asplundin Heterophobia-muotinäytös torstaina 10.7. Taideteoksena se oli paitsi kaunis, myös nimenomaan yhteiskunnallisesti kantaaottava.

Mustavalkoisia ja yksinkertaisia kokonaisuuksia elävöittivät kirkkaanväriset hiuslisäkkeet ja sateenkaarikuvioiset yksityiskohdat. Muovisen näköistä verkkokangasta oli käytetty paljon, kuten myös harsoa, jolla oli sidottu mm. mallien silmiä. Kankaan määrä vaihteli alusvaate- ja pyjamamaisen niukasta burkhamaisen peittävään.

Tulkitsin kaiken tämän kuvaavan eräänlaista piilottelun ja avautumisen yhdistelmää. Paitsi että mustavalkoisuus kuvaa malliston nimen ilmaisemaa vastakkainasettelua, on se tietyllä tapaa hyvin turvallista ja massaan hukkuvaa. Teoksessa mallit eivät kuitenkaan täysin kyenneet mukautumaan tähän normiin, vaan kuvaa pirstaloivat heidän "todellisesta minästään" tulevat välähdykset, hattujen alta pilkistävät värilliset hiuskiehkurat.

 

 

Toisesta näkökulmasta aihetta oli lähestytty mm. verkkokankaalla ja harsolla. Vaikka henkilö olisi miten kääritty niiden alle, yleisö pystyi silti näkemään kaiken läpi. Piiloutuminen ei onnistu, sillä jotain näkyy välttämättä.

Katsojan puolelta vaikutus oli kuitenkin päinvastainen: vaikka läpi näkeekin, vaatekerros silti peittää jotain, eikä kokonaisuudesta saa aivan täydellistä kuvaa. Jotain katsottavasta kohteesta menetetään näennäisesti olemattomalla esteellä. Ja tämä koskee myös kohdetta - silmien edessä oleva verkko ottaa häneltäkin osan nähtävistä asioista pois.

Piiloutumisyrityksestä kärsivät molemmat, sekä katsoja että katsottava. Kumpikaan ei näe asioita sellaisina kuin en ovat, vaan tekee päätelmät ulkoapäin asetettujen muottien ja leimojen perusteella. Arviot tehdään verkkokankaan läpi - ja luullaan, että siinä on koko totuus.

 

Näytöksessä näkyi paljon myös armeijavaikutteita: khakivihreää ja muun muassa kaasunaamio. Nämä niin ikään sopivat vastakkainasetteluteemaan, ja käsitteelliseen sotaan, jota oman identiteetin toteuttaminen ja toisaalta vaatimus sen piilottamisesta luovat. Ympäristön vaatima piiloutuminen ja itse ylle asetettu naamio kummatkin luovat väärinkäsityksiä. Silti peittäminen on aina jollain tasolla epätäydellistä - ja lisäksi vahingollista peitetylle. Ehkä armeijarekvisiitta kertoi piiloutuvien sodasta piiloutumaan vaativia vastaan.

 

 

 

Näytöksen nimi - Heterophobia - antaa vihjeen siitä, ketkä ehkä ovat tämän näytöksen piiloutujia, jotka ovat nousemassa kapinaan. Tosielämän tilanne on käännetty ympäri, ja on luotu fiktiivinen maailma, jossa kaikki onkin päinvastoin. 

 

Mutta kuten Heterophobian nettisivuilla lukee, "Heterophobia is the last stage before true equality". Toisin sanoen tilannetta ei ole tarkoitettu pysyväksi, vaan tavoitteena on yhä tasa-arvo. Tilanteen kääntämisen idea lieneekin siinä, ettei tasa-arvo voi toteutua, ennen kuin kumpikin puoli tietää, miltä tuntuu olla piilotettuna.

 

 

Maailmanmestareita juhlimassa

Berliini meni täysin sekaisin jalkapallon maailmanmestaruudesta. Sunnuntai-iltana ihmiset juhlivat kaduilla, ja ilotulitteet paukahtelivat yön läpeensä.

Tänään mestarijoukkue saapui Berliiniin, ja ihmiset kokoontuivat Brandenburgin portin läheisyyteen juhlimaan ja ottamaan vastaan pelaajia. Päädyin itsekin hetken mielijohteesta paikalle.

Kokemus ei itsessään ollut kovin miellyttävä, mutta olen kuitenkin ihan tyytyväinen, että tulin paikalle. Ainakin näin Saksan pelaajat - tosin hyvin kaukaa ja huonosti. Sisäänpääsy juhla-alueelle kesti ryysiksen vuoksi hyvin kauan, kuten myös pois lähteminen. Paikalla oli kuulemma vähintään 400 000 ihmistä. Epämiellyttävyys muodostui pitkän odottelun ja porottavan auringon yhdistelmästä, etenkin, kun asuni oli valittu toimistoa silmällä pitäen. Ahtauskin alkoi ahdistaa pidemmän päälle, ja niin en jäänytkään kovin pitkäksi aikaa sen jälkeen, kun joukkue oli saapunut paikalle.

Seuraavassa joitain kuvia paikalta.



Kuvan lentokoneessa oli ilmeisesti odottamamme jalkapallojoukkue. He lensivät ihmisjoukon yläpuolelta, ja kun he laskeutuivat, saimme live-kuvana koko heidän matkansa Brandenburger Torille. Ja monta tuntia se bussi Berliinin kaduilla matelikin.



Seurasin ihmisvirtaa päästäkseni juhla-alueelle Fanmeileen. Alueen lähettyvillä jaettiin saksan väreillä maalattuja huiveja, jollainen minullakin oli kaulassa - myöhemmin päässä suojaamassa auringolta.

Jonottamassa sisäänpääsyä Fanmeileen. Ihmiset olivat ihan paniikissa sisäänpääsystä - noh, tämä taisi kyllä olla viimeinen portti, josta ylipäätään enää laskettiin ihmisiä alueelle. Olin monta kertaa lytistyä tunkevien ihmisten väliin. Melkein lähdin tässä vaiheessa poiskin, kun ryysis ei tuntunut hellittävän, ja tuntemattomien vatsat selkääni vasten alkoivat inhottaa. Jostain syystä kuitenkin jäin.



Vihdoin sisällä Fanmeilessa. Toisin sanoen, ei mitään toivoa päästä enää näköyhteyteen lavan kanssa, mutta valitse kahdestakymmenestä ruudusta se, jonka eteen majoittaudut.

Ja tässä viimein paikalla, jossa olin suurimman osan ajasta. Tämän lähemmäs ei enää kohtuudella päässyt. Brandenburgin portti näkyy, mutta sen edessä oleva lava ei. Ainakin videotauluja oli joka suunnassa.

Tässä Brandenburgin portti suunnasta, johon päädyin myöhemmin ja josta myös poistuin.

Vielä toinen kuva täältä ihmismassan keskeltä. Pelaajien haastattelut näkyvät ruudulla ja kuuluvat kaiuttimista. Yleisen uskomuksen mukaan he seisovat todella tuolla puolen kilometrin päässä.

Tässä! Täältä pääsin vihdoin näkemään lavalle, ja itse pelaajat. Näettehän mestarillisessa valokuvassani jalkapallon maailmanmestarit? Ettekö? Siinä tapauksessa alla on zoomaus samaisesta kuvasta. Olen jopa ympäröinyt epämääräiset, mustapaitaiset hahmot, joita nämä sadat tuhannet ihmiset tulivat tuijottamaan.

 

Tämän viimeisen kuvan - tai tarkemmin sanottuna elämyksen, jota se edustaa - takia reissu ei jäänyt aivan turhaksi. Nestevajausta tosin paikkailen vieläkin, ja hartiani taisi hieman palaa auringossa. No, eipähän tule samanlaista tilasuuta ihan pian uudelleen!

Eväsleipä

Eilen tein kasvitieteellistä puutarhaa varten eväsleipiä, jotka osoittautuivat oikein kivoiksi. Arvelin, että retkellä menisi lähemmäs koko päivä, joten tein jotain ruokaisampaa evästä.

Minulla oli yksi rosmariinifocaccia ja jotain maalaisleiväksi nimettyä. Tein kumpaakin leipää käyttäen yhden version, ja niistä focaccia-leipä oli mielestäni parempi, sillä maalaisleivässä oli turhan vahva oma maku.

Voitelin leivät tomaattikastikkeella. Paistoin maustamatonta tofua ja kesäkurpitsaa. Kahden edellisen lisäksi laitoin leipien väliin soijajuustoa, ts. vegaanista versiota perusjuustosta. Lopputulos oli todella täyttävä, enkä jaksanutkaan syödä kuin toisen leivistä. Toisen loput söin tänään aamupalaksi.

Pidin kokonaisuutta kuitenkin hyvin onnistuneena, ja teen ehkä toistekin jotain samanlaista, jos tulee tarve eväille.

Kuva maalaisleipäversiosta

Botanischer Garten

Tämä päivä vierähti luonnonläheisissä tunnelmissa Berliinin kasvitieteellisessä puutarhassa. Se on aivan valtava. Pääsylipun hintaan (3e opiskelijalle) kuului koko päivän kestävä oleskeluoikeus ulkopuutarhoissa, puistoissa ja kasvihuoneissa sekä käynti kasvitieteellisessä museossa. Museokäynnin pystyy tosin käyttämään myös jonain muuna päivänä vuoden kuluessa lipun ostamisesta - minullakin se jäi toistaiseksi käyttämättä, sillä koko päivä kului itse puutarhaa läpi kolutessa. Paljon jäi näkemättäkin. Pelkissä kasvihuoneissa meni pari tuntia. Vaihtelevista piha-alueista näin vain osan, sillä en yksinkertaisesti jaksanut kiertää kaikkea läpi, joskin kaikki mitä näin oli todella ihanaa.

Tämä pieni luontoretki tuli todella tarpeeseen, sillä Berliini ei muuten ole mitenkään kasvillisuudella pilattu. Puistot, joita sinänsä on ihan kohtuullisesti, ovat pieniä, täyteen rakennettuja ja roskaisia. Omaa rauhaa ei löydy mistään - paitsi Botanischer Gartenista. Ah. Kasvihuoneissa oli välillä vähän tiivistä, mutta muuten polkuja pitkin sai vaellella suurimmaksi osaksi yksikseen. Tunsin itseni ihan keijukaiseksi, kun kipitin puiden lomassa kukkulalta toiselle ilman, että ketään näkyi missään.

Seuraavassa valittuja paloja kaiken riemun ohessa napsimistani kuvista.

Idyllistä maalaismaisemaa - uskoisitko olevasi miljoonakaupungissa?

Tähän kuvaan sentään tuli aavistus siitä, mitä puutarhan ulkopuolella odottaa.

Kuljin tästä ohi myös lähtiessäni - silloin lumpeiden päällä seisoi jokin haikaran näköinen lintu.

Violetit kukkapensaat olivat ihan täynnä suloisia, pulleita pistiäisiä.

Puistossa oli paljon erivärisiä dahlioita.

Tämä kasvilajike oli jokin puutarhan erikoisuus - se kasvattaa usean värisiä kukkia.

Parvinäkymää yhdessä kasvihuneista

Vanha kunnon mimosa

Lihansyöjäkasveja oli varmaan kahtakymmentä eri lajia.

Näitä pitkin voi hypellä sademetsän keskellä kultakalalammikon toiselle puolelle.

Kaktukset ja muut kuivakkokasvit ovat kovasti suosiossani.



Tälle oli pakko nauraa.

Myös viimeisen päälle hoidettua puutarhaa löytyi.



Villejä kukkuloita, joita kirmasin ylös innoissani.



Punaruskea vesiputous. Mistäköhän väri tulee?



Jälleen pieni seikkailu ja puron ylitys ilman siltaa.