Lagari vol. 2

 

Eilen pääsin soittelemaan jälleen Lagarissa (viime kerta). Paikka oli onneksi hieman eläväisempi kuin edellisellä kerralla. Paikalla oli paljon mukavia ja kiinnostavia muusikoita, joiden kanssa viihdyin suhteellisen pitkään oman esitykseni jälkeen. Meininki oli hyvin kansainvälistä, ja paikalla oli mm. joukko australialaisia, jotka ovat kiertelemässä Eurooppaa. Meillä oli oikein hauskaa, ja sain luovutettua viimeiset mukana olevat levyni pois illan aikana.

Tapasin myös muutaman tyypin, joita olin nähnyt aiemmin Madame Claudessa. Yksi nainen oli pitänyt musiikistani kovasti, ja sanoi minun muistuttavan Amanda Palmeria - tämän jälkeen fanityttöilimme hetken yhdessä kyseistä artistia. Hän oli myös etsinyt minua sunnuntaina pyytääkseen levyni, mutta olin jo ehtinyt lähteä. Jutellessamme esitystemme jälkeen hän ehdotti, että jäisin hänen kanssaan vetämään Amanda Palmer -covereita, kun varsinainen ohjelma loppuu. Olisin niin mielelläni suostunut - mutta seuraavana aamuna piti tulla töihin, joten en mitenkään voinut jäädä niin myöhään. Ehkä joskus toiste?

Eräs australialainen puolestaan kysyi, olenko koskaan kuullut Tori Amosista. "Hän on suosikkini", totesin, mihin kysyjä reagoi toteamalla näkevänsä samankaltaisuuden. Kyseistä kommenttia pidettiin kuitenkin porukassamme sopimattomana - taitelijan rinnastaminen toiseen, olemmehan kaikki yksilöitä - joten sen esittäjä joutui muuttamaan käyttämänsä sanan "similarity" sanaan "influence".

Paikalla oli myös eräs Tokiossa asuva, itäeurooppalainen viulisti, joka säesti useaa eri esiintyjää näiden sitä pyytäessä. Hänkin viipyi seurueessamme hetken, minä aikana kävi ilmi, että hän inhoaa laulaja-lauluntekijöitä. Kaikki, jotka tämän ilmoituksen kuulivat, olivat hyvin hämmästyneitä, minä mukaan lukien. Pian hän kuitenkin tarkensi, että tänään tarjolla oli ollut hyviä sellaisia, ja hän oli alkamassa muuttaa käsitystään.

Häntä ei tietenkään päästetty pois, ennen kuin hän oli selittänyt, mikä laulaja-lauluntekijöissä on vikana. Hän kertoi, että haluaa kuunnella monipuolista musiikkia, mutta hänen kokemuksena mukaan laulaja-lauluntekijät keskittyvät vain tekstiin. He pyörittelevät muutamaa sointua edestakaisin, jotta saavat romaanimittaiset lyyrikat hoilotettua läpi. Häntä eivät kuullemma niinkään kiinnosta sanat, joten tällaisessa musiikissa ei ole juuri mitään kuultavaa. Tästä näennaisestä ankaruudesta huolimatta hän kuitenkin kehui meidän paikalla olleiden esityksiä.

Oma esitykseni meni suhteellisen hyvin. En ollut ehkä ihan niin liekeissä kuin sunnintaina, mutta mitään kamalaa ei tapahtunut. Ikävää oli ainoastaan, että mikrofoni oli aika hiljaisella, eikä sanoituksia kuullut kunnolla yleisöön. En havainnut tätä itse esitykseni aikana, koska kuulin oman ääneni hyvin, mutta joku kommentoi tästä jälkikäteen - sama ilmiö tuli sitten esiin muutaman muunkin kohdalla.



Tällä kertaa pääsin esittämään myös sen kaipaamani Chocolate Caken. Huvikseni väsäsin odotellessa taas luntin, joka tällä kertaa oli edes hieman luettavampi. Ei sitä tietenkään esityksen aikana tullut katsottua. Versio oli pianon osalta hieman pomppiva ja rosoinen - toisin sanoen, piti hieman koetella, miten jotkut kohdat menivätkään, ja pariin otteeseen piti myös improvisoida. Laulu pysyi kuitenkin kasassa, eikä missään kohti tullut pysähtyksiä tai virhelyöntejä, joten en usko, että kappaletta tuntematon yleisö huomasi, ettei se ollut täsmälleen alkuperäisen ajatukseni kaltainen - toisaalta, miksi sen muka pitäisikään olla?

 

Milly Therin @ Lagari 5.8.2014

Easy

Chocolate Cake

Wait

 

Viikonloppuna pääsen täydentämään levyvarastoni, sillä edessä on pikainen vierailu Suomeen. Sitten jäljellä onkin enää pari viikkoa täällä.