torstai 14. elokuuta 2014

Mistä pidän Berliinissä (ja mikä turhauttaa)

Näin viimeisen viikon lähestyessä olen alkanut miettimään, mitä kaikkea täältä jään kaipaamaan - ja toisaalta, mitä jätän innolla taakseni. Tässä muutama asia, joita olen hautonut, näin suhteellisen abstraktilla tasolla. Lisää saattaa tulla myöhemmin. Näistä moni kylläkin selittyy ihan vain sillä, että Berliini on suurkaupunki.



1. Open staget
Tämä on hyvin selkeä asia, jota jään kaipaamaan. Rakastan esiintymistä ja hienoa yhteishenkeä, joka vallitsee, kun laulaja-lauluntekijät kokoontuvat illasta toiseen esittelemään luomuksiaan. On innostavaa, kun kappaleet eivät olekaan enää vain itsekseen soiteltavia, vaan niitä voi oikeasti jakaa - ihmiset nauttivat niistä.

Suomessa vastaavia tilaisuuksia ei tietääkseni ole - ainakaan samalaisessa mittakaavassa. Tällä kun tosiaan on joka päivä noin 5-10 paikkaa, joissa järjestetään open stage. Omaa menoani on tosin rajoittanut vaatimus pianosta, joka löytyy vain muutamasta paikasta, sekä työpaikka. Aamulla pitää olla heräämässä seitsemän jälkeen, ja baarissa menee kuitenkin aina suhteellisen myöhään, joten sitä ei ihan joka ilta jaksa, vaikka paikka olisikin lähellä kotia. Harjoittelumahdollisuuksia ei myöskään ole, joten settini ei ole ollut niin kokeilevaa kuin mitä ehkä olisi muuten tullut harrastettua.

Open stageja tulee oikeasti ikävä. Haaveilen jo nyt siitä, että tulisi jossain vaiheessa Berliiniin ihan vain viikoksi tai pariksi ja kiertäisin intensiivisesti läpi niin monta kuin ehdin. Jos aamulla voi nukkua niin pitkään kuin haluaa, sen pitäisi onnistua ilman, että pari seuraavaa päivää menee zombina, kuten nyt tuntuu välillä käyvän.

2. Julkinen liikenne
Julkinen liikenne on täällä hyvin monipuolista, vilkasta ja toimii kokemukseni mukaan loistavasti. Sen on tosin pakko: ihmisiä on niin valtavasti, että jos metro on pari minuuttia myöhässä, se tulee niin täyteen, että osa ihmisistä ei yksinkertaisesti mahdu sisään - koettu on. Tiedotus on selkeää, kaikkialle pääsee ja kokonaisuudessaan tuntuu, että julkisilla on ihan naurettavan helppo liikkua. Muutenkin jos kaupunkia tuntee yhtään, täällä ei oikein voi eksyä - ainakaan, kun puhelimessa on Here Maps -sovellus. :D

Helsinki on toki niin pieni, ettei siellä ole samanlaista tarvetta niin kattaville juna- ja metroverkostoille, mutta harmittaa silti siirtyä takaisin bussipainotteiseen liikenteeseen - ellei sitten ole ihan keskustassa tai sattumalta metrolinjan varrella. Junat taas toimivat milloin mitenkin. Täällä en ole myöskään odottanut liikennevälinettä kuin nimellisiä aikoja, ellei kellonaika sitten ole ollut hyvin kummallinen. Mutta viimeinenkin huomio taitaa mennä kaupungin koon piikkiin.



3. Ruokapaikat
Halpaa ja monipuolista ruokaa saa ihan kaikkialta. Ruokapaikkoja on paljon erilaisia ja niissä on laaja valikoima. Suomalaiset tarjoavat ravintoloissa yleensä vain lihaa ja vehnää, vaikka paikalla jokin teema olisikin - listalla on  ehkä yksi kasvisannos, joka harvoin käy minulle. Täällä taas on käytännössä joka paikassa useampia ruokalajeja, jotka ovat vegaanisia, ja erityisesti aasialaisissa paikoissa ei juuri käytetä vehnääkään, joten minäkin olen löytänyt syötävää lähes kaikkialta. Ulkonasyömistä ei tarvitse stressata, enkä vielä kertaakaan ole joutunut istumaan muiden kanssa ilman ruokaa, toisin kuin Suomessa yleensä, kun mennään ulos syömään. Hinnatkaan eivät päätä huimaa, kuten joskus aiemmin olen kirjoittanut. Tällaista voisi minun puolestani olla Suomessakin.



4. Korttimaksut
Sitten ensimmäinen negatiivinen asia Saksasta: kortilla ei voi maksaa. Käteistä pitää aina olla - se pitää ilmeisesti vain hyväksyä. Useissa paikoissa kortti ei vain käy, tai ainoastaan jokin tietty kortti käy, tai pitää ostaa vähintään jollain summalla (yleensä 10-30e), jotta sillä saisi maksaa. Tavalliseen tapaan korttimaksu hoituu vain suurissa ja edistyksellisissä kaupoissa. Siinä missä suurien käteismäärien omistaminen on Suomessa suorastaan epäilyttävää, on se täällä normaalin, fiksun ihmisen toimintaa. Mielestäni on kyllä ehdottomasti liikaa, että esimerkiksi sairaalaankin pitäisi kuullemma kävellä setelinippu kourassa.

Eikä tämä vielä riitä: käteisen nostamisesta pitää maksaa välityspalkkiota pankille, jonka automaatista sitä nostat. Kaikilla pankeilla on nimittäin omat automaattinsa, jotka ovat ilmaisia vain kyseisen pankin asiakkaille. Kiinteämääräisen välitymaksun takia nostan tietysti aina isompia summia kerralla, ja automaatti antaa vain viisikymppisiä. Sitten kaupassa tai kahvilassa nyrpistellään nenää, kun maksan 1-2 euron ostoksia 50e:n setelillä. Mitäs vaativat käteistä!

Ja eräs kortteihin liittyvä tarina: Kuukauden vaihtuessa piti ostaa uusi julkisen liikenteen kuukausilippu, joka maksaa 78e. Minulla on lomakossa vain 20e. Lippuautomaateissa ei tietenkään käy kortti, joten pitää käydä automaatilla - paitsi että kadullani oleva automaatti on rikki. Ja kappas, niin on metroasemankin automaatti. Kävelen sitten puoli tuntia etsimässä kolmatta automaattia. Siinä nostovaihtoehdot ovat 50e tai 100e. Otin jälkimmäisen, koska ensimmäinen ei riittäisi. Saan kaksi viisikymppistä. Muuten kiva, mutta automaatti antaa takaisin maksimissaan kymmenen euroa, joten se ei ota vastaan kahta viisikymppistä. 78e saa maksettua ainoastaan yhdistelmässä 50e+20e+10e tai pienemmillä rahoilla. Pitää siis ensin rikkoa toinen 50e:n seteli, että saan ostettua lipun.

Lopulta sain kuin sainkin oikean rahayhdistelmän kasaan, mutta kyllä raivostutti tämä systeemi. Miten takapajuista! Siirryn iloisesti takaisin kortteihin, kunhan pääsen Suomeen.

5. Aukioloajat
Kaupat eivät ole auki sunnuntaisin. Piste. Kaupassa, joka mainostaa 24h-aukioloa, lukee pikkupräntillä, että tämä tarkoittaa siis maanantaiaamusta lauantai-iltaan. Ravintolat toki ovat auki, mutta shoppailu tai ruokaostokset eivät yksinkertaisesti ole mahdollisia tuona päivänä. En voi ymmärtää miksi. Tuntuu typerältä olla niin tietoinen siitä, mikä viikonpäivä on, ja suunnitella etukäteen, että mitähän sunnuntaina tarvitsisi. Ja tietysti olen monta kertaa unohtanut, että on sunnuntai. No, tästäkin riesasta päästään pian.



6. Rauha, puhtaus ja turvallisuus
Eihän Berliini mitenkään vaarallinen ole, eikä myöskään saastepilven keskellä. Siitä huolimatta osaan uskoakseni palatessa arvostaa enemmän sitä, ettei Helsingissä tarvitse miettiä, mihin aikaan missäkin liikkuu. Ja onhan Helsinki paljon luonnonläheisempi ja puhtaampi - vaikkakaan ei ehkä olisi, jos se olisi Berliinin kokoinen. Täällä ei myöskään koskaan ole missään ihan yksin, minkä arvottaminen hyväksi tai huonoksi riippuu kai ihmisestä.

7. Tarjonta
Tämä on nyt tähän loppuun vielä positiivinen asia, joka seuraa taas kaupungin koosta. Täällä on joka päivä hirveästi erilaisia tapahtumia, vaikka mitä alakulttuureita löytyy, kaikkea voi harrastaa jne. En ihan täysillä ole tätä hyödyntänyt, mutta niin tuskin tekee kukaan muukaan, joka täällä asuu. On kuitenkin mukavaa, kun mitä vain on olemassa käden ulottuvilla, jos vain haluaa.

Tällaisia yleisiä eroja. Tietenkin on sinänsä eri asia, että mitä yksittäisiä, spesifimpiä asioita kaipaan tai odotan Suomesta. Niistä ehkä joskus toiste.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti