maanantai 18. elokuuta 2014

Mitä odotan Suomessa

Viimeinen viikkoni Berliinissä on polkaistu käyntiin. Kirjoitin itselleni listaa asioista, joita haluaisin vielä tehdä täällä, ja tajusin, että päivät loppuvat kesken. Nolointa tässä kaikessa on se, että nuo to-do-listani asiat ovat sellaisia, mitkä ovat olleen mielessä ihan ensimmäisestä viikosta lähtien - miten en muka vielä ole saanut aikaiseksi tehdä niitä? Nyt en ainakaan enää voi uskotella itselleni, että aikaa riittää, vaan pitää ryhtyä toimeen.

Samalla kun panikoin viimeisen viikon ohjelmaani täällä, ajatukseni kääntyvät jo Suomeen palaamiseen kutkuttavalla jännityksellä höystettynä. Mieleen nousee juttuja, joita odotan jo näin etukäteen, ja jotka tekevät haikeasta lähdöstä jollain tapaa myös iloisen asian. Tässä muutamia niistä:

1. Oma rakas
Ei tarvinne lisäselityksiä. :)

2. Oikea sänky
Uskokaa tai älkää, Berliinin asunnossani ei ole varsinaista sänkyä, vaan pino patjoja, joiden kovat jouset vaikuttavat pongahtavan läpi millä hetkellä hyvänsä.

3. Uuni
Asunnossani ei ole uunia. Se tarkoittaa, etten ole voinut leipoa tai kokata moniakaan ruokia täällä. Odotan, että saan taas päästää kulinaarisen luovuuteni valloilleen.

Edellisen Suomessa käynnin yhteydessä tehty pizza juuri uunista tulleena. Ah.

4. Vaatevalikoima
Tänne piti raahata mukaan sen verran kaikenlaista tavaraa, että vaatteita tuli yllättävän vähän. Ne, mitä minulla on, ovat suurimmaksi osaksi toimistoon sopivaa, suhteellisen muodollista tyyliä. Näin kolmen kuukauden jälkeen alkaa jo vähän kyllästyttää käyttää aina samoja. Hiuspantojakin tuli mukaan alle kymmenen! Siksi haaveilenkin jo kotona odottavan vaatekaappini sisällöstä.

5. Opiskelu
Tätä ei kai yleensä pitäisi tunnustaa, mutta pidän opiskelusta. Ei sillä, etteikö sitä voisi itsekseenkin harrastaa (ja olenhan minä täälläkin oppinut paljon ja jotain opiskellutkin), mutta viihdyn hyvin luennoilla (okei, tietyillä varaumilla). Nyt syksyllä pääsen vihdoin aloittamaan toisessa opiskelupaikassani, mikä on kieltämättä pääsyy intoiluuni.

KussKussin piano viime torstailta

6. Piano
Kotona minulla ei itse asiassa edes ole pianoa (miten traagista, voitteko kuvitella?), vaan minun täytyy välillä karata vanhempieni luokse soittelemaan. Joka tapauksessa haluaisin kovasti päästä soittelemaan niitä kappaleitani, joita en ole viitsinyt esittää ihan kylmiltään, sekä harjoittelemaan uusia ja säveltämään. Pari kertaa viikossa tapahtuva esiintyminen riittää pitämään vieroitusoireet poissa, mutta open stagejen lyhyet sessiot eivät kuitenkaan korvaa Minä ja piano -laatuaikaa.

Näitä odotellessa ja viimeisestä Berliinin-viikosta nauttiessa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti