lauantai 23. elokuuta 2014

Vielä ehti museoihin

Viimeisellä viikolla yritin kiriä läpi kaikki loput asiat, joita Berliinissä halusin nähdä ja tehdä. Ei ihan onnistunut, mutta jotain sain kuitenkin pois listalta. Tällä viikolla kävin pelimuseossa, luonnontieteellisessä museossa ja kiipeilypistossa. Viimeisessä paikassa ottamani kuvat ovat vankina suomalaisessa puhelimessani, joten kirjoitan siitä erikseen myöhemmin - sitten kun olen jo Suomessa. Pelimuseosta ja luonnontieteellisestä museosta kerron tässä postauksessa.

Friedrichshainissa sijaitseva Computerspielemuseum tuli kierrettyä läpi maanantaina. Olin poiminut kauan aikaa sitten jostain kupongin, jolla sai sieltä ilmaisen matkamuiston. Lisäksi paikkaa oli kehuttu minulle mielenkiintoiseksi. Niinpä se oli päätynyt kierrettävien paikkojen listalle - ja toki itse aihekin oli minusta mukava.

Museossa oli tekstiosuuksia tietokoneiden ja erilaisten pelien historiasta, pelitaidetta, vanhoja konsoleita ja niihin sopivia pelejä, sekä pelaamiseen liittyviä dokumenttivideoita (esim. peliriippuvuudesta, simulaatioharjoittelusta ja pelien käytöstä kuntoutuksessa). Pelejä sai pelata, ja kiersinkin innokkaasti kokeilemassa kaikki läpi - osa tosin oli niin hämäriä, ettei niiden seurassa pitkään viihtynyt, kun ei tajunnut mitään. Olin kuitenkin oikein tyytyväinen, että tulin käyneeksi.




 
Luonnontieteelliseen museoon (Naturkundemuseum) olin aikonut mennä jo ihan ensimmäisistä päivistä asti - se kun on ihan työpaikkani vieressä. Tiistaina sain vihdoin aikaiseksi käydä siellä, ja voi kun se oli ihana. En ollut kyllä varannut sille tarpeeksi aikaa, vaan alun maleksittuani jouduin lopussa harppomaan mielenkiintoistenkin juttujen ohi, vaikken mitään täysin sivuuttanutkaan.

Minua ihastutti kovakuoriaiskokoelma ja sekä valtava huone, joka oli täynnä lasipurkkeihin laitettuja eläimiä. Jälkimmäinen oli suorastaan epätodellinen. Lopulta eniten ihastusta herättivät ehkä kuitenkin erilaiset mineraalit. Kuulostaa ehkä tylsältä, mutta niitäkin oli suuri huone täynnä: satoja erilaisia lohkareita, jotka kimaltelivat kaikissa mahdollisissa väreissä. Osa oli hengästyttävän kauniita ja osa näytti olevan peräisin toisesta maailmasta - tällaisia olivat esimerkiksi scifimäiset antimoniitit.

En ollut varautunut ihan näin laajaan museoon. Olisin viihtynyt paljon pidempään, mutta oli kova nälkä ja lisäksi kiire takaisin töihin. Mainittakoon vielä, että museo on yllättävä opettavainen: tekstiosioissa, joita en tosin lukenut enää loppua kohti, oli syvällistä ja yksityiskohtaista tietoa, eikä asioita ollut liikaa lapsellistettu, vaikka paikka näyttikin olevan erityisesti koululaisryhmien suosiossa. Piti todeta, että kyllä tekstikortit lukemalla ja sisäistämällä olisi ainakin lukion biologiasta päässyt läpi - esimerkiksi DNA:n replikaatio oli selitetty ja kuvitettu entsyymeineen päivineen.





Toiveenani olisi ollut käydä vielä tekniikan museossa, mutta en vain ehtinyt. Ehkä sitten seuraavalla kerralla, kun tulen Berliiniin - sillä minä kyllä varmasti tulen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti