lauantai 29. marraskuuta 2014

Joulu(kuu)n odotusta

En ole koskaan ollut mitenkään erityisen joulurakas ihminen, mutta tänä vuonna olen jo marraskuussa odottanut sitä ihanaa tunnelmaa, jonka jouluvalot ja -herkut saavat aikaan. Viikko sitten kaivoin esiin ainoan joulukoristeeni: vuosi sitten äidiltä saamani joulukynttelikön. Sen vaikutus kodin tunnelmaan oli hämmästyttävän suuri, ja olen joskus jopa odottanut illan pimenemistä, jotta pääsen taas sytyttämään sen. Myös aamuisin on ollut tunnelmallista lusikoida jogurttia sen äärellä.

Sormeni ovat syyhynneet leipomaan piparkakkuja jo parin viikon ajan, ja olenkin hiljalleen keräillyt aineksia taikinaa varten. Saan aikaiseksi tehdä taikinan varmaan alkuviikosta - sitten pääsenkin kokeilemaan viime jouluna lahjaksi saamiani piparimuotteja.

Piparkakkutalostakin olen haaveillut. Olisin postannut kuvan viimeksi tekemästäni talosta, ehkä vuodelta 2011, mutta tajusin, että kuva on kovalevyllä, jonka jätin vanhempieni luo. Joka tapauksessa haluaisin kovasti tehdä nytkin talon (joka luultavasti olisi kyllä enemmän karkkia kuin piparia, jos ajattelen vain sen syömistä... Ehkä yritänkin vain tehdä taideteoksen?), mutta toteuma riippuu siitä, millaista taikinan koostumuksesta tulee.

Tein itse taikinaa jouluna 2012 kookosjauhoa käyttäen, ja piparit olivat todella hyviä. Kookos sopi erinomaisesti piparkakkumausteiden kanssa. Samaa reseptiä ei vain ole tallella, joten täytyy vain kokeilla jotain. Toivottavasti ei tule liian murenevaa; kaksi vuotta sitten ainakin taikinan koostumus oli juuri sopivan jämäkkä ja joustava, mutta itse keksit olivat todella kovia ja hampaat olivat välillä kovilla ensimmäisen puraisun kanssa.

Tänään minuun iski glögihimo, ja päädyin ostamaan glögin kanssa myös joulun ensimmäiset marmeladikuulat. Olen ihan hulluna marmeladikarkkeihin - ruokavalioni ollessa rajoitetuimmillaan ne olivat käytännössä ainoita karkkeja, joita pystyin syömään, koska niissä on lähinnä vain sokeria ja väriaineita. :D Silloin tuli kyllä vedettyä niitä paljon - ihme etten syönyt itseäni irti.

Alla vielä tunnelmallinen kuva tästä illasta. Pian alkaakin DreamHack: Counter-Strike -finaali.

lauantai 22. marraskuuta 2014

Jalanjälkiä lumessa

Lumen myötä maailma näyttää taas kauniilta ja valoisalta. Pääsin kokemaan hieman ensilumen riemua jo viikko sitten, kun vietin viikonloppua pitkästä aikaa mökillä.


Valkoista oli vain ohut kerros terassilla ja nurmikolla, mutta se jo innosti minut odottamaan kunnollista talven tuloa - loppuisi se epämääräinen harmaus. Eilen pääsin intoilemaan vielä enemmän, kun Helsinki peittyi lumeen, vaikka (osittain) sen takia jäikin väliin uusi mökkireissu.



En ole pitkään aikaan kunnolla oleskellut mökillä, vaan viimeisen puolen vuoden aikana tapahtuneet visiitit ovat olleet yleensä vain yhden tai kahden yön mittaisia. Kesällä en ymmärrettävästi päässyt käymään siellä, koska olin Berliinissä.

Tässä vaiheessa todettakoon myös, etten yleisesti ottaen ole mikään mökki-ihminen, mutta pidän kyllä mökistämme, johon liittyy vielä hieman uutuudenviehätystäkin. Nytkin oli aivan ihanaa päästä pitkästä aikaa hieman rauhoittumaan sinne. Opiskelutilannekin oli sellainen, että pieni irtiotto siitä miljööstä oli paikallaan.



En olisi millään halunnut lähteä niin pian takaisin kotiin, ja päälle jäikin kiivas kaipaus takaisin.